auto saksasta bmw saksasta bmw 750 saksasta autotuonti saksta auto saksasta bmw saksasta bmw 750 saksasta autotuonti saksta

HILUX HUIJAREILTA eli kuinka vääräuskoista viedään

BMW 750 iA -90 | BMW 735 iA -85 | Mikon moottoripyörät 10.11.2004 www.nettimp.com | mikkoh@sci.fi | 0400-620011 TRE

Motoristit ajavat myös autoilla ja siksi olen niitäkin vuosien varrella tuonut. Marraskuun hakuretkellä ohjelmassa oli myös hankkia HH:lle Toyotan diesel 4WD Pick Up Hilux-ohjaamolla. Tähän asti olen ostanut kaikki autot yksityisiltä poikkeuksena pari yksilöä jossa ostaja nimenomaan halusi hankinnan tapahtuvan liikkeestä.

Neliveto Pick Upit ovat harvinasta herkkua. Yksityistä tarjontaa ei ole ja on pakko kääntyä liikkeiden puoleen. Tavoiteltu ikä- ja hintaluokka pudottivat pois isoimmat liikkeet ja jäljelle jäivät vähäisemmät mutta sitäkin värikkäämmät yrittäjät. Seuraavassa kokemukset kahdesta liikkeestä joissa kävin. Homma on niin uskomatonta, että pohjoismaalaisen perusrehellisen autonostajan on helppo haksahtaa.

Hilux -90 142 tkm ja -93 106 tkm

Ensimmäinen paikka sijaitsi Karlsruhen lähellä lounaisessa Saksassa. Ilmoittelun perusteella tarjolla oli useitakin kelpo ajokkeja. Myös ilmoitusten kuvat tukivat myyntityötä. Useamman sadan kilometrin ajomatkakaan ei ole este kun tavoitteena on tehdä hyvä kauppa. Puhelinkeskustelujen perusteella arvioin, että jälleen kerran Suomen autokanta vahvistuisi laatuyksilöllä.

Autot olivat kuvissa asiallisen näköisiä. Paikka löytyy lopulta pienen kylän reunalta olevalta teollisuusalueelta. Aidatulla alueella oli toimiston virkaa tekevä parakki ja piha täynnä ajokkeja, joista suuri osa oli tarkoitettu hyötykäyttöön. Asiakkaita oli ainakin itäisestä Euroopasta. Tummpintainen henkilökunta kommunikoi keskenään Välimeren itäisistä rantavaltioista tutuilla kielillä.

Ulkoiset olosuhteet antoivat ymmärtää, että täällä syntyisi hyviä kauppoja. Koska autojen hintoihin ei ollut leivottu lasipalatsien eikä minihameisten neitokaisten aiheuttamia lisäkuluja niin hinta-laatu -suhteen piti olla kunnossa. Myöskään takuukorjauksien aiheuttamiin kuluihin en uskonut myyjien paljon panostaneen.

Ensimmäiseksi kävin tutustumaan netissä näkemääni keltaiseen -90 mallin Hiluxiin. Kilometrejä sopivat 142 t ja hintakin kohtuulliset 4750 €. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun pääsin auton luo. Renkaiden ilmoista oli puolet häipynyt eli auto oli seisonut sijoillaan jo pitkään. Myös osa pelleistä oli haihtunut. Kamala rytö. Aivan eri auto kuin kuvissa eli kuvia oli käsitelty tai auto oli seisonut sijoillaan ainkin viisi vuotta. Voi vain arvailla pitkän seisonta-ajan syytä.

Pihalta löytyi muitakin yksilöistä. Niistä ainoa joka olisi ulkoasultaan tullu kysymykseen oli punainen 106 tkm ajettu 06/93. Hinta 6850 € oli ehkä hieman yläkanttiin mutta pienet km:t tekivät autosta kiinnostavan. Auton sisätilat viestivät kuitenkin toisenlaista tarinaa. Hallintalaitteiden merkinnät olivat kuluneet miltei näkymättömiin. Matot ja penkin olivat niin huonossa kunnossa että harvoin muistan nähneeni. Autolla oli ajettu ainakin 300 tkm! Jos mittaria ei ollut käsitelty niin siitä puuttui 1 000 000 km! Hirveää skeidaa.

Auto oli kuitenn löytänyt jo uuden omistajan - Suomesta! Lopullinen kauppahinta oli myyjän kertoman mukaan 6000 €. Ostiko auton loppukäyttjä vai "konsultti" ei enää minua kiinnostanut. Kysyin myyjältä kuitenkin kilometrien aitoudesta. Vastaus oli kiertelevä: "Näitä on vaikea saada".

Hilux -88, 180 tkm, 4500 €

Olin jo Suomesta ollut yhteydessä Sveitsin rajan lähellä olevaan kauppiaaseen. Hänellä olisi "ikäisekseen" normaali, joskin ruosteeton ja muutenkin ehjä yksilö. Myöskin tekniikka oli kaikinpuolin OK. Vielä aamulla hänellä oli kuitenkin Belgiasta tuleva ostajakanditaatti joten varmistin auton paikalla olon.

Auto olikin yllättäen käymässä Sveitsissä mutta voisin nähdä sen 18.30. Koska joutuisin muutaman sadan ylimääräisen ajokilometrin lisäksi odottelemaan useamman tunnin kertasin vielä varmuuden vuoksi puhelimessa auton kunnon ja hyvähän se oli. Ei muuta kuin matkaan. Pitihän Harrille Hilux saada.

Liiketilat olivat tyhjillään, pihan autokanta oli parhaat päivänsä nähnyt. Useamman kohdalla edellinen omistaja oli ilmiselvästi pyrkinyt välttämään kierrätysmaksun tai ainakin pienentänyt sitä ja tuonut auton ja pikkusumman liikkeelle.

Toimistorakennuksen koko antoi odottaa vieläkin edullisempia kauppoja. Siihen ei ollut turhia satsattu:

Kello kuuden aikoihin pihalla alkoi tapahtua. Tummahipiäinen henkilökunnan edustaja saapui paikalle ja kutsui toimistoon. Seinillä oli arabiankielisiä iskulauseita, vain Osamanin kuva puuttui. Pomon puutteen myyjä selitti ramadan vietolla. Auto kuitenkin tulisi ajallaan. Odotellessamme myyjä vastasi kännykkään saksaksi. Soittaja kyseli autosta joka oli kuitenkin jo myyty. Uusia kuitenkin tulisi ja soittajan pitäisi seurata aktiivisesti liikeen nettisivuja. Jotenkin jäi mieleen, että soitto oli osa markkinointia.

Aurinko oli jo laskenut ja pihalla vallitsi läpitunkematon pimeys mutta onneksi varasin mukaan taskulampun. Heti puolen jälkeen ulkoa kuului tuttu ronksutus. Ilmiselvästi pihalle tuli joku ontuen käyvä dieselauto. Havainto olikin oikea, sillä pihalla oli tumma pick-up ratissaan noin 80 vuotias vaaleahapsinen herrasmies. Siinä se sitten oli. Ikäisekseen normaali, ruosteeton ja teknisesti kunnossa oleva Hilux. Kuva puhukoon puolestaan:

'

Ja vielä tullut juuri Sveitsistä! Joko kuski on ilmiömäinen ennakoimaan liikennettä ja pärjännyt ilman jarruja tai sitten ne ovat jumissa. Jarrulaikat olivat nimittäin täysin ruosteessa. Tällaisia ei näe liikenteessä edes suolavesien Suomessa. Uskomatonta vedätystä.

No tulipahan nähtyä yhdessä päivässä mitä saksalainen autokauppa on pahimmillaan eli ihan kaikkea ei kannata uskoa mitä netissä lukee tai mitä puhelimessa kuulee. Mutta on Saksassa hyviäkin autoja. On vain löydettävä ne, ja siihen tarvitaan työtä ja ripaus onnea. Toistaiseksi sitäkin on piisannut eli kyllä sieltä se Harrinkin auto vielä löytyy Kangasalan Ilkkoon.

Mikko Hamunen