allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com all allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com tuontipyöriä allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com all allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com tuontipyöriä allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com all allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com tuontipyöriä allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com all allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com allroad tour 2005 puitsi www.nettimp.com tuontipyöriä
Enduroretki pitkin poikin Lappia
Lisää Allroad 2005 -kuvia | www.nettimp.com Päiv. 19.7.05, lisäyksiä saattaa tulla
Jos joku olisi sanonut, että ajan kuuden päivän aikana Lapissa 2900 km pääosin pikkupolkuja niin olisin epäillyt sanojan mielenterveyttä. Nyt sen sijaan epäilen oman päänupin kuntoa. Kaikkiaan kilometrejä tuli viikon aikana 4700. Ajaan mentiin ja ajaa saatiin. Allroadtour seuloo tehokkaasti myös lelut tosipyöristä. Mopoikäisten murkkujen romupyöräksi luokittelema Yamaha XT Tenere 600 -86 suoriutui reissusta murheitta. Tourin päätyttyä sen mittarissa oli 73 500 km ja lisää tulee. Ennen oli pyörätkin rautaa...
Allroad teamin sorateiden korkeakoulusta sai tänä vuonna päästötodistuksen noin 90 ajajaa. Kalustoa ja kuljettajia rassasi tänä vuonna helle ja kaikkialle tunkeutuva pöly. Tauoilla kimppuun hyökkäsivät hyttysten lisäksi mäkäräiset. Em. vaivat olivat kuitenkin pieni hinta siitä annista mitä lukemattomat erilaiset tienpinnat tarjosivat. Lapista palasi takaisin joukko, jonka ajotaito ja -silmä oli kehittynyt aivan uudelle tasolle.
Edellinen vaativampi reissuni oli vuonna 1999 HONDA CX -80:llä ajamani rautaperse 1500 mailia. Nyt oli aika selvittää kuinka tapahtuman yhteisiältään vanhimman yhdistelmän kunto kestäisi viikon rääkin maastosa. Vaativaan reissuun ei viitsisi lähteä testaamaan tuoreinta tekniikkaa. Illat pitäisi pyhittää levolle eikä pyörän ropaamiselle. Lopputuloksissa DNF (did not finish) -merkintä löytyikin uudempien laitteiden kohdalta.
Reissulla on myös lääketieteelliset taustansa. Nykytutkimus on todennut, että luukatoa ehkäisee parhaiten kunnon tärskyt. Esimerkiksi kävelyn aiheuttama rasitus ei ole riittävän voimakas ehkäisemään osteoporoosia. Mitenkä sitten kävikään? Pyörä vuodelta -86 ja kuski mallia -49 ottivat Allroadin haasteen vastaan....
Suomesta puuttuvat mutkaiset alppitiet ja autobaanat. Hyvä niin, sillä niitähän löytyy riittävästi kyllä Keski-Euroopasta. Sen sijaan Suomesta löytyy sellaista mitä etelämpänä asuvat arvostavat - nimittäin tilaa. Laajoilla asumattomilla alueilla risteilee runsaasti pieniä teitä jotka ovat kuin luotu matkaenduroiden ajettaviksi. Asian panivat merkille enduroretkeilyä harrastavat kaverukset jotka tarjosivat ensi kerran vuonna 1998 mahdollisuuden myös muille osallistua retkelle. Allroad tour oli syntynyt.
Osallistujien määrän kasvaessa porukka jaettiin partioihin jotka liikkuvat ennalta valittavilla reiteillä omaan tahtiinsa. GPS-tekniikan käyttöönotto mahdollisti reitityskilpailun. Sorateitä ajamalla pisteitä ropisi eri malliin kuin asfaltia pitkin kulkemalla. Tourin tarkoitus ei ole pistejahti vaan omatahtinen ajonautinto Lapin luonnossa sen erityisominaisuuksia kunnioittaen. Korpien kutsu oli kuultu myös Englannissa, Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa. Lähtöviivalle Suomussalmen Teboililla ilmaantui lopulta runsaat sata osallistujaa, heistä kolme oli naisia.
Ilmoittautumisen yhteydessä kukin saattoi esittää toivomuksensa millaiseen partioon haluaa. Mahdollisuus oli myös ilmoittautua valmiilla partiolla kuten moni tekikin. Lähtijöiden kannatti tehdä yhteistoimintaa jo ennen lähtöä ja suunnitella mitä mukaan otettaisi. Oman partioni (12) alkuperäinen vahvuus oli seitsemän henkeä Lähtöä edeltävinä kuukausina aktiivisuutta riitti kovasti mm. partion nimen keksimiselle. Nimeksi tullut "Huuto metsästä" kai sitten kuvasi parhaiten porukkaamme, sillä huutelusta huolimatta partiosta puuttui sunnuntai aamuna 3.7 neljä ennakkoilmoittautunutta. Partiomme johtajana toimi lahtelainen Jukka Hoikkala (kesk.) Africa Twinillä ja hänen hyvänä tukena ajoi turkulainen Leif Grannas Transalpilla. Meikäläisen hommaksi jäi vain kääntää kahvaa.
Mitä pienempi partio, sitä joustavampi se on liikkeissään. Pienellä koolla on myös haittapuolensa. Soiden ylitykset kolmeen mieheen saattavat jäädä yrityksiksi. Kolmen miehen partio ei kärsi yhtään keskeytystä ja siksi neljä jäsentä olisi optimi. Päätimme kuitenkin, että ajamme reissun läpi kolmella hengellä. Oli olemassa myös mahdollisuus, että ainakin joku puuttuvista jäsenistä ilmestyy lähtöviivalle mutta niin ei sitten käynyt. On ymmärrettävää, että suunnitelmat muuttuvat mutta sitä on vaikeampi käsittää, että poisjäännistä ei tule ilmoituksta sen paremmin järjestäjille kuin partion muille jäsenille.
Allroad tourin ideana on kuljettaa tarvittavat huolto- ja majoitusvälineet mukana. Olemattomat huoltomahdollisuudet edellyttävät malttia kuskilta ja luotettavuutta pyörältä. Polttoaineen pitäisi riittää vähintäin 300 km ajomatkaan. Pyörävalinnassani päädyin BMW GS:n sijasta lopulta Yamahan XT 600 Tenereen vuodelta 1986. Hyvinä ominaisuuksina näin siinä maksimissaan 500 km toimintamatkan, hyvän alustan ja yleisen luotettavuuden. Sähköstarttia täydensi lisäksi potkukäynnistys. Kallionpään Riston tekemän ehostuksen jälkeen pyörällä oli ajettu ennen starttia Suomessa vain 500 km. Sinä aikana ei mitään ongelmia esiintynyt. Sileähköt katuenskarenkaat vaihtuivat lauantaina karkeampikuvioisiin kummeihin.
Ajovarusteiden puolesta varauduin keskimääräisiin suomalaisiin säihin: aurinkoa, sadetta ja kylmää. Gore-tyyppisillä ajovermeillä ja lisäalusvaatteilla homman pitäisi hoitua. Mukaan olisi sittenkin pitänyt ottaa myös kevyempi vaihtoehto, sillä emme joutuneet koko aikana tekemisiin sateen kanssa. Hellettä ja pölyä sen sijaan piisasi.
Ensimmäisen päivän leiri oli Puolangan pohjoispuolella Askankylässä. Matkaa sinne olisi pääteitä pitkin noin 90 km. Suuntasimme kuitenkin aluksi kaakkoon itärajalle. Hyvävauhtisia teitä piisasi ja XT lönkötteli 3000 kierroksella mielellään 85. Matkailuvälityksien takia huippuja löytyi testeissä viitosella parhaimmillaan 125. Nelonen oli varattu sitten tilanteisiin joissa vaadittiin huippunopeutta. Matkavälityksillä kulutus putosi alle viiden litran mutta vastaavasti suolla ykkönen edellytti normaalia ripeämpiä ajolinjoja.
Tourin avauspäivän reitillä oli mahdollisuus käydä testaamassa liikkumista myös suolla. Pätkä oli onneksi niin paha, että emme edes yrittäneet sinne.
Heti alusta pitäen oli selvää että kysymys oli selviytymisestä. Riittävästä nesteen ja ruoan saamisesta oli pidettävä huolta jos meinasi pysyä pystyssä perjantai-iltaan asti. Pölyä oli sen sijaan tarjolla runsaasti. Kuvassa sitä syöttää meille Transalppareiden Harri Henriksson.
Polttoainetta oli otettava miltei aina kun sitä oli saatavilla. Kyläkaupat olivat hyviä taukopaikkoja.
Ensimmäinen ajopäivä päättyi Askankylään Puolangalle. Ensimmäisenä päivänä kilometrejä kertyi mittariin 400. Pyörä toimi jopa ennakoiitua paremmin: polttoaineenkulutus oli vain 5,3 litraa sadalle.
Askankylä valittiin vuonna 1999 vuoden kyläksi. Paikalliset yhteistyökumppanit huolehtivat ilta- ja aamupalasta sekä saunotuksesta. Tilannetta selvittää Rollaattorit -partion Jukka Kaikkonen.
Järjestäjien toimipisteessä purettiin partioden GPSistä ajetut reitit ja ladattiin uudet seuraavalle päivälle. Aamulla oli myös selvillä missä kukin pariot oli liikunut.
Saunan jälkeen päivän sattumukset käytiin läpi makkaranuotiolla. Koolla Mäkäräkääryleen kansainvälinen ryhmä.
Leiriin piti saapua ajoissa jos mieli ehtiä mukaan kulttuuririentoihin. Alueelle oli majoitettu myös Aunuksen marttojen sekakuoro joten illan musiikillinen antikin oli kunnossa.
Laulun sanat eivät jättäneet mitään epäselväksi: Komeita poikia ollaan eikä pyörissäkään ole mitään valittamista.
Kulttuuririentojen lisäksi oli varattava aikaa myös huollolle ja kaluston esittelylle. Yamahan ilmanputsari väsyi ja tein uuden vaahtomuovilevystä.
Ajamamme reiti antoi 280 pistettä. Sillä sijoituimme noin puoliväliin. Eniten pisteitä keräsi hieman yllättäen Nordic Combined joka sai 10 pistettä enemmän kuin Toni Tannerin luotsaama "ammattilaistiimi" Kuutiohukat.
Tilanne 3.7. ensimmäisen ajopäivän jälkeen:
1 Nordic Combined (14) 350 2 Kuutiohukat (8) 340 3 Sulotech (5) 310 4 Team 15 300 5 Rollaattorit (3) 280 6 Huuto Metsästä (12) 280 7 Good Old 17 280 8 Team Poro (1) 270 9 Mäkäräkääryle (7) 270 10 Team 2 250 11 Transalpparit (6) 240 12 Team 16 240 13 Team 18 240 14 Kuikka (11) 230 15 Team 13 220 16 Kymppi (10) 160
Toinen ajopäivä alkoi aamupalalla, ja ensimmäiset partiot lähtivät matkaan jo kello kahdeksan tuntumassa. Seuraava yöpyminen olisi leirintäalueella Kuusamon ja Vuotungin välillä. Suoraan ajaen matkaa sinne olisi noin 200 km mutta kun aikaa oli käytettävissä noin 12 tuntia niin tutustuimme järjestäjien esittämiin reitteihin.
Poroista ei varoitettu turhaan. Niitä riitti. Pahimpia olivat osuudet joissa näkyvyys oli rajoitettu ja porolauma oli kaarteen takana. Usein varoituksen tulevasta sai porolauman tielle jättämistä jäljistä. Turistilla ei ole kiire ja aikaa on vaikka ottaa valokuvia.
Korpi on täynnä yllätyksiä. Yksi niistä oli leirintäaluetta isännöinyt Lifländerin Jari Kuusamosta. Olimme pitäneet yhteyttä aikaisemmin vain meilin ja puhelimen välityksellä V-MAX -tilauksen johdosta.
Ympärillämme parvellut ötökkämäärä sai myös järjestäjien kuvauspartion Ari Peltolan liikkeelle.
Maanantaina ajettu 500 km saa Leifin hymyilemään. Partiomme on kahden päivän jälkeen neljäntenä.
Keskiyön rauhaa...
Asiantuntijaraadille on selvää millainen moottoripyörä on hyvä allroadille ja mitkä on tarkoitettu katuräppäilyyn...
Aamupalalla ei auta kauan tupeksia jos aikoo välttyä vapaaehtoiselta verenluovutukselta. Suojaukseni petti pahasti kaulan alueelta. Leuan alapinta sai niin paljon piikkiä, että se olisi normaalitilanteessa diagnostisoitu turvotuksen perusteella pahanlaatuiseksi struumaksi.
Kolmannen ajopäivän määränpää on Tulppio. Suoraan ajaen taivalta olisi edessä noin 250 km. Päätämme kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväksemme ja nauttia sorateiden salaisuuksista.
Yhteisten reittien takia korvessa kohtaa usein muitakin kulkijoita. Tässä teemme reittivertailuja Transalpparien kanssa Sallan suunnalla.
Täällä on aina otettava huomioon myös muut kulkijat.
Matkaenduro ei kaipaa välttämättä siltaakaan. Virkistävä kokemus ensikertalaiselle vaikka pysyisi pystyssäkin. Jukalta homma sujui rutiinilla.
Eikä Leifilläkään ole vaikeuksia ylityksessä.
Kolme ajopäivää takana ja sijoitus on viides. 1 Kuutiohukat (8) 460 1480 2 Nordic Combined (14) 450 1270 3 Sulotech (5) 420 1120 4 Team 15 330 1120 5 Huuto Metsästä (12) 340 1080 6 Team 18 380 1040 7 Transalpparit (6) 400 1010 8 Mäkäräkääryle (7) 310 990 9 Good Old 17 330 970 10 Rollaattorit (3) 330 940 11 Kuikka (11) 330 920 12 Team 13 330 910 13 Team 16 240 900 14 Team 2 330 850 15 Team Poro (1) 310 840 16 Kymppi (10) 320 750
Keskiviikkona, neljäntenä ajopäivänä, voimme jättää osan varustuksista Tulppioon koska yövymme siellä toisenkin yön. Päätämme käyttä päivän ajamiseen.
Sillat ylittyvät yhteisvoimin.
Metsäteillä voi kohdata yllättäviä ongelmia. Jukan AT:n pohja osui maakiveen sillä seurauksella, että pyörän kulkusuunta muuttui 180 astetta.
"Vapaapäivänä" kävimme myös Niekkatunrilla.
Suolta löytää aina ystävän. Kun ajo tuntuu liian yksitoikkoiselta niin ei muuta kuin suolle.
Jouko Siira ajoi yhtä tutuista Transalpeista
Allroad tour on aina kiinnostanut myös ulkolaisia motoristeja. Tänä vuonna kuskeja tuli Englannista, Hollannista, Virosta, Ruotsista ja Tanskasta. Hollannin 9 hengen ryhmän kahdesta naisedustajasta toinen oli BMW F650GS Dakaria kyydinnyt Rosanne Fienieg.
team day4 total 1 Kuutiohukat (8) 380 1860 2 Nordic Combined (14) 280 1550 3 Huuto Metsästä (12) 380 1460 4 Sulotech (5) 280 1400 5 Team 18 360 1400 6 Transalpparit (6) 340 1350 7 Mäkäräkääryle (7) 260 1250 8 Good Old 17 230 1200 9 Team 13 250 1160 10 Team 15 0 1120 11 Team 16 220 1120 12 Team Tea Break (2) 240 1090 13 Kuikka (11) 140 1060 14 Team Poro (1) 120 960 15 Rollaattorit (3) 0 940 16 Kymppi (10) 120 870
Neljän päivän jälkeen olimme nousseet kolmanneksi. Tässä vaiheessa tuli mieleen josko sijoitus olisi pidettävä. Torstain ohjelmassa oli siirtyminen Kittilään. Matkaa olisi noin 250 km.
12 tuntia ja 600 km myöhemmin on aika pystyttää jälleen leiri. Tästä yöstä tulee reissun ikävin. Yritän nukkua pelkässä makuupussissa mutta +20 on talvipussissani liikaa. Hyttysten takia ei voi nukkua pelkän taivaan allakaan. Onneksi sisämajoituksessa on tilaa ja saan nukuttua muutaman tunnin.
Viimeinen ajopäivä ja suunnaksi Rovaniemen itäpuolella oleva Misin ja Raajärven seutu. Matkaa viimeiselle leiripaikalle on enää 200 km mutta kilometrejä kertyy jälleen hieman reilummin eli runsaat 500.
Edellämme ajavan partion vetäjä on lipsahtanut kuivuneesta urasta sillä seurauksella, että solisluu petti. Mies ambulanssilla hoitoon ja pyörä talteen odottamaan kuljetusta.
Viimeisen lenkin lopussa on vielä jaksettava skarpata. Tätä suota ei tänä vuonna ylitetty pelkästään konevoimalla. Mutta Jukka ei tiedä sitä vielä.
Eikä tiennyt kukaan mukaan.
Oma yritykseni oli ehkä surkeimmasta päästä. Pääsin jo puoliväliin. Pyörä oli hyvässä liikkeessä, XT parkui ja turve lensi. Vielä hieman eteenpäin ja pahin olisi ohitse. Lysti loppui kuitenkin siihen kun etupyörä tökkäsi johonkin. Aloin kaatua oikealle, ja pahaksi onneksi juuri siinä kohdalla oli syvä oja. Kun jalka ei saanut tukea putosin veden täyttämään ojaan ja XT päälle. Apujoukot olivat onneksi lähellä. Seuraavan suon pääsin kuin pääsinkin ajamalla. Oikea ranne otti tapahtuneesta sen verran itseensä, että käsijarrun käyttö ei enää sujunut. Leiriin ei ollut enää kuin 10 km joten homma alkoi olla pulkassa.
Puitsin pöly on laskeutunut ja on aika laskea taistelun tappiot. "Taisit tahallasi jättää leikin kesken ennen parasta pätkää", Mikko kiusoittelee toiseksi tulleen Nordic Combined joukkueen johtajaa Rauno Argillanderia.
Transalpparit ajoivat tasaisella suorituksella kuudenneksi.
Toni Tannerin partio keräsi odotetusti eniten pisteitä. Toiseksi tuli alusta asti tarkasti ajanut Nordic Combined josta meikäläisten joukkue jäi 50 pistettä.
Niin - että kuinkako meni? Mielestäni meni oikein hyvin. Luukatotauti sai turhankin rajua hoitoa mutta tulihan sekin koettua. Pyörä toimi mainiosti. Öljyä ei kulunut mitattavasti, kulutus vaihteli 5 litran molemmin puolin. Kuljettan tappiotilille kertyi satoja hyönteisenpuremia, hiertymiä, känsä kaasupeukalossa ja venähtänyt ranne.
Matkan ehkä kummallisin havainto oli se, että kun takana oli jo 600 pölyävää sorakilometriä niin ajohaluja oli vielä jäljellä! Vaativa ajoympäristö pitää mielenkiinnon yllä toisin kuin joku asfalttitie. Eläissäni en ole ennen moista urakkaa ajanut mutta äkkiä siihen tottui. "Nyt riittää", sanoi Jukka kun eräänä iltana esitin, että puolestani voitaisiin "myrkyttää" vielä yksi reitti.
Allroatour on ainutkertainen kokemus - sitä ei voi kyllin julistaa - se pitää kokea. Valitettavasti päättäjäistilaisuudessa Pekka Heikkinen julkisti jo aikaisempina vuosina pelätyn viestin: Tämä oli viimeinen Allroad tour. Päätös on ymmärrettävä mutta valitettava. Vapaaehtoisessa työssä tulee aina raja vastaan, ennemmin tai myöhemmin. Allroad tourin ehti kokea 400 henkeä. Uskon, että tapahtumaa tullaan kaipaamaan .......
Mikko Hamunen