NETTIMP:n PYÖRÄNHAKUMATKA SAKSAAN HUHTIKUUSSA 2004

Raportti 2004 toukokuun reissusta | 2004 marraskuun matka | 2005 helmikuun matka | www.nettimp.com

Minkälaista puuhaa se pyörien haku oikein on? Lukuisista pyynnöistä heltyneenä jäljempänä lyhyt kuvaus siitä mitä pyörien haku todellisuudessa on. Voisihan sen tietysti tehdä helpommallakin. Soitto keinutuolista kauppiaalle ja hyväksyntä liikkeelle riittää. Viikon kuluttua pyörät voisikin jo purkaa varastoon.

Vaikeampaa, joskin antoisampaa on hakea pyörät itse suoraan käyttäjiltä. Valikoima on suurempi ja samalla pääsee tutustumaan pyörän aikaisempiin omistajiin. Neljä pitkää päivää ja 3400 km ajoa Saksassa tuottavat 11 pyörää. Lisäksi tulevat vielä Suomessa ajetut 450 kilometriä. Jatkojuttu eli tarinaa ja kuvia toukokuisesta matkasta.

MAN-kuorma-auto hörähtää käyntiin maanantaiaamuna 26.4. klo 00.00 Travemündessä. Takana on noin 35 tunnin merimatka Helsingistä.

Hampurin aamuruuhkia välttääkseni jatkan kohti Celleä jossa odottaa Hondan 50 kuutioinen "helmi". Parin tunnin ajon jälkeen yöpyminen autossa ja jälleen liikkeelle klo 7.00. Olen laskenut osoitteen perusteella paikan koordinaatit ja annan GPS:n huolehtia suunnistuksesta. Valitettavasti saan vain suunta- ja etäisyystiedot. Ne riittävät aavikolla, mutta tiheämmin asutulla seudulla reittitiedot olisivat suuri helpotus.

Noin kilometri ennen määränpäätä olen maalaistalon pihassa. Pihalla oleva porukka valmistautuu maanviljelysoperaatioon, ja heidän joukostaan löytyykin heti juttukumppani. Valitettavasti hän puhuu vain puolaa, joten päätän turvautua edelleenkin sateliittitekniikan apuun.

Lopulta löydän itseni metsästä. Ajokieltomerkkien takaa tie alkaa vähitellen parantua ja pääsen isommalle tielle. Tulipahan todistettua sekin, että MAN kulkee myös metsässä.

Noin puolentoista tunnin ajelun jälkeen olen perillä ja pääsen kuormaamaan tulevien kuuden tunnin endurance-kilpailujen yllättäjän. Rouvan silmäterä vuodelta 1978 pääsee uuteen kotiin ja NETTI-MP:n kisajoukkueen käyttöön.

Valitettavasti tapahtuu matkan ensimmäinen onnettomuus. Kompuroin lastaussillalla ja ainakin yksi kylkiluuni murtuu. Onneksi Honda ei paina paljon ja saan apua kuormaamisessa. Kipu on melkoinen ja halu palata takaisin Suomeen on vahva. Etenkin vaihdekepin liikuttaminen taaksepäin tuottaa tuskaa.

Ei muuta kuin takaisin A7:lle. Takana on vasta 200 km ja baanaa piisaa. Noin 450 km kohdalla Bad Hersfeldissä käännyn A4-tielle ja jatkan kohti itää. Saksojen yhdistyminen on poistanut piikkilangat vanhan rajan kohdalta, mutta päätieltä poistuttuani vanhat jäljet näkyvät yhä. Suunnistaminen käy yhä vaikeammaksi, ja joskus menee pitkiäkin matkoja ilman tietoa oikeasta reitistä.

Myös talojen ulkoasu kertoo vanhoista ajoista.

Menoa hidastavat pitkä yksisuuntaiset osuudet ja jonot.

Tänne pitäisi tulla paremmalla ajalla sillä historiaa riittää joka paikassa.

Kilometrejä piisaa mutta jono seisoo.

HONDA

Kello käy mutta ehdin kuitenkin noutamaan Honda CBR 1000:n vuodelta 1997. Täysin alkuperäiskuntoinen, huollettu ja mittarissa vain 22 000 km. Tämän tilannut asiakas ei pety odotuksissaan.

Jatkan A3-tietä etelään. Pikku torkkujen avittamana olen Nyrnbergin lähistöllä 02.00 tiistaiaamuna. Takana on 850 km ajoa ja kyydissä kaksi pyörää. Aamulla on oltava Münchenin eteläpuolella kello kahdeksan.

Herätys tiistaiaamuna kello 4.00. BMW GS 100 PD:n noutaminen ja löytäminen miljoonakaupungista on melkoista pujottelua. Herääminen ei tuottanut ongelmia, siitä piti huolen särkevä kylki.

BMW GS

Bemarin edellinen omistaja kiirehtii pankkiin töihin, ja hymyä riittää vaikka hän joutuikin huolehtimaan yksin kuormauksesta.

Matka jatkuu Münchenin itäpuolisen A8-tien kautta kohti Frankfurtin länsipuolella olevaa Weiler bei Bingeniä. Ostan matkalta varmuuden vuoksi peräkärryn. Sen saan hätätilassa kuormattua vaikka yksin.

Siinä se on: Andreas ja YAMAHA SZR 660 -97. Kaksi ajopäivää ja 1600 km myöhemmin kuormaan neljännen pyörän. Tällaisesta pyörästä olen aina haaveillut!

Kuormaan ja kuormaan... Kyllä se oli insinööri Andreas joka järjesteli kuormani uuteen uskoon. Hyvä kun sain kameran kohotettua.

Vielä paperityöt ja sitten yöpuulle. Huomenna vuorossa Hollanti ja takaisin Saksaan....

Yhdistelmä lähti liikkeelle 5.15

Hollannissa tiet ovat paremmassa kunnossa kuin Saksassa. Myös ajokulttuuri on selvästi rauhallisempaa ja vähemmän aggressiivista kuin Saksassa. Ajaminen siellä on suorastaan miellyttävää. Onnettomuuksia sattuu sielläkin.

Vettä piisaa...

ja piisaa...

Kello 13 olen Alpen aan den Riijnissä. Kyytiin nousee HONDA PC 800 -91. Perheen isä on alkanut harrastaa sukellusta ja PC saa lähteä. Aivan outoon paikkaan pyörä ei joudu, sillä Suomessa sitä odottavat sisarukset PC -89 ja -95.

Liikkuu se isompikin pyörä kun porukkaa on riittävästi. Kiitos vaan. Kylkiluuni on ilmeisesti irtipoikki sillä tunnen sen muljahtelevan siihen malliin.

Lopulta Essenin lähellä olevassa Dinslakenissa, ja tämä katu oli vielä leveä...

Kyytiin nousee HONDA CBR 600 PC 23 vuosimallia -89. Matka jatkuu kello 18.00 jälleen etelään kohti Wiehliä A3- ja A4-teitä pitkin.

Siellä odotti Dirk ja hänen armaansa: HONDA CX 500 vuodelta 1980. Pitkä yhteinen taival on päättynyt ja on jäähyväisten aika. Paikka oli kuin ketunpesä. Liittymiä ja katuja kyllä riitti, mutta oikean löytäminen oli työn takana. Lopulta paikka löytyi kapean ja jyrkän kadun päästä. Jos tämä olisi helppoa niin kaikkihan tätä tekisi....

Kello 20.30 pääsen jatkamaan A4:sta pitkin itään A45:lle, jota seuraan pohjoiseen. A46-tietä pitkin kuljen itään kohti Iserlohnia. Oli todella hankala paikka. Kierrän kohdettani lähimmillään 200 metrin etäisyydellä, mutta kestää aikansa kunnes löydän oikean väylän.

Sieltä mukaan tulee varaosiksi HONDA VT 500. Näitä järkipyöriä olen tuonut paljon, ja siksi asiakkaideni varaosahuolto on turvattava. Vanha totuus on, että jos hyllyssä on varaosa niin sitä ei ikinä tarvita. Taival jatkuu kello 23.00.

Kello 24.00 tapaan Karstenin ja hieman rispaantuneen CBX:n Dattelnissa Recklinghausenin koillispuolella. Tätä pyörää ei tarvitse pörryyttää, on taatusti suoraan ajosta. Tai no jaa - onhan se Güntteri tietenkin voinut kiskoa sitä köydestä auton perässä. Tällaistakin kuulemma tapahtuu.... Uskoo ken tahtoo.

Yövyn Münsterin lähellä A1:n varressa. Kello 1.30 pääsen iltapalalle. Takana 2600 km, joista keskiviikon osalle jakaantuu noin 1000. Mukana on yhdeksän pyörää.

Matka jatkuu kello 5.30 torstaiaamuna. "Teiden ritarit" sotkevat liikennettä parhaansa mukaan. MAN kulkisi tarvittaessa 125 km/h, mutta olen laskenut - ja käytännössä todennut-, että nopein tapa päästä perille on ajaa tasaisesti ja muun liikenteen mukana. Tankkaustarve vähenee ja kuljettajakin jaksaa paremmin. Onnettomuuksien ja vaurioiden todennnäköisyys myös pienenee. Kun oikea kaista liikkuu todellista nopeutta 90, niin miksi ihmeessä rekan pitäisi vielä ohittaa? Siinä nopeudessa ohitus tukkisi toisen kaistan kilometrien ajan, ja oikeaa kaistaa ajava joutuisi hiljentämään tehdäkseen tilaa. Lopputulos olisi +- 0. Teoriassa 1 km/h nopeuden nosto 90:ssä antaa 10 tunnissa aikavoittoa vajaat 7 minuuttia.

Schleswigissä minua odotteli DI Marten VFR:n kanssa. Ostin Martenilta jo viisi vuotta sitten hänen silloisen pyöränsä. Luultavasti myös seuraava pyörä päätyy Suomeen. Marten valitsee pyöränsä huolella, pitää hyvin ja ajaa vähän. Kesät häneltä kuluvat purjelennon opettajana ja -hinaajana. Työkseen Marten suunnittelee tuuligeneraattoreita.

Kello käy, lautta lähtee Rostockista kello 21.00 ja ilmoittautua pitää seitsemältä. Martenin hyvästelen kahdelta, ja suuntaan kohti länttä ja Heideä.

Lopulta löydän Albersdorfin, Andreaksen ja hänen lemmikkinsä YAMAHA XT 500 -85:sen.

Tämän takia kannatti tulla. Kaikkien paukkupyörien äiti. Hienosti entisöity ja kunnostettu äitienska. Maksoi mutta kannatti. Näitä ei löydy liikkeiden varastojen periltä, ne on haettava vilttien alta autotalleista.

Kuten niin monasti, paikka on ahdas ja kääntyminen mahdotonta. Andreas avuliaan naapurinsa kanssa tulevat hätiin ja hoitavat peräkärryn kääntelyn. 11 pyörää kyydissä, kello 16.15, matkaa Rostockiin n. 250 km.

Satama löytyi aikanaan ja ehdin laivaan. Loppumatkan MAN sai näyttää mihin pystyy, sillä pitihän ostaa vielä tuliaisetkin. Kuvien ottamiseen ei enää kuitenkaan ollut aikaa. Matkamittariin kertyi Saksassa 3409 km. GPS:n mukaan niitä tuli 3283. Ero johtuu siitä, että GPS ei saanut aina kontaktia sateliitteihin. Näin kävi mm. tunneleissa, talojen varjoissa ja laitteen roikkuessa johtonsa varassa lattialla.

Olin Saksassa 92 tuntia. GPS:n mukaan auto on ollut liikkeessä 46 tuntia eli puolet siitä. Se ei ole noteerannut muun muassa seisomisia liikennevaloissa tai ruuhkissa. 30 vuotta nuorempana suhde olisi ollut huonompi, sillä uni maistui silloin paremmin ja matkaan olisi tarvittu ainakin pari vuorokautta lisää. Liikkeellä ollessa keskinopeudeksi on tullut GPS:n mukaan 71,3 km/h, mikä on ihan hyvä ottaen huomioon teiden ja tehtävän luonteen.

Tilatuista pyöristä rannalle jäi CBR 900 RR 2001 koska myyjä ei saanut rahoittajaltaan ajoissa rekisteröintipapereita. Samoin seuraavaan kertaan jää pari muutakin pyörää, jotka ehdin matkalla kuitenkin ostaa.

No, kannattiko, saattaa joku kysyä. Vastauksena voisi todeta, että kyllähän sitä helpommallakin pääsisi mutta tämä on ainoa keino saada sitä mitä haluaa - ja vähän sitäkin mitä ei halua. Ja kukapa muukaan nämä pyörät olisi sieltä tuonut..... ;))

Mikko Hamunen